tiistai 18. elokuuta 2009
Euroopan pisin freeride-reitti
Kehuvat Saalbachin X-lineä Euroopan pisimmäksi freeride-reitiksi ja kyllä siinä ajamista olikin, huhhuh. Oli kivistä polkua, puroja, jyrkkiä metsäpätkiä mutaisine juurakkohelvetteineen, kivikkoa, rakennettuja North Shore -laitureita, vauhdikasta tiellä posottelua. Oikein tunsi miten kehittyy maastopyöräilijänä, oli niin vaikeata mutta hauskaa.
Täydellisen onnistunut matka
Ei jättänyt matka paljon toivomisen varaa, saatiin kolme ja puoli päivää hienoa ajoa upeissa maisemissa. Tuosta puolitoista päivää oli Kona Stinky -freeridepyörät ja muun ajan Kona Dawg -perustäysjoustot vuokralla. Erityisesti freeride-pyörät pitää kyllä varata etukäteen, oli hyvin lähellä ettei olisi saatu ollenkaan noita sen kummemmin Leogangista kuin vuoren toiselta puolen Saalbachista tai Hinterglemmistä. Stinkyt olivat perusvehkeitä mutta toimivat erinomaisesti alamäessä, kun taas Dawgit ovat kyllä aika karmeita halpiksia, olisipa ollut omat mukana. Polkuajoon 120-140 milliä joustava täysjousto on sopiva, freerideen sitten ei kannata ajatella mitään välimuotoa vaan ainoastaan oikea freeride-pyörä toimii. Hypyt ja dropit ovat niin isoja, juurakot ja jarrupatit samoin.
Opastetut polkuajot ovat tällaisessa paikassa välttämättömiä ainakin alkuun pääsemiseksi, polkuja ei omatoimisesti löydä puhumattakaan että osaisi ketjuttaa niitä hyviksi retkiksi. Ei vaikka yrittäisi kuinka lukea karttaa, monet maastopyörätrailit ovatkin hiekkatietä ja sellaista näkyvät monet saksankielisen alueen tyypit tykkäävän ajaakin, ylös ja alas.
perjantai 14. elokuuta 2009
Toinen ajopäivä
Aloitettiin samoilla hienoilla poluilla joita vedettiin ekana päivänä, kolme tuntia ylös ja alas ja nauttien. Sitten saatiin odotetut freeride-pyörät vuokraamolta, joten lähdettiin takaisin vuoren toiselle puolelle niitä kuittaamaan. Ajaminen muutti muotoaan seuraaviksi neljäksi tunniksi kovasti, isot suojukset ja eri radat, hyppyjä ja droppeja ja isoa jännitystä. Hauskaa eri tavalla, aivan huutolystiä. Huomiseksi on molemmat fillarit vielä vuokralla, joten aamulla lähdetään kokeilemaan Euroopan pisin freeride-reitti ja pari muutakin rankempaa pätkää, illemmalla ehkä ajetaan normaalimpaa mutta alppikokoista polkua vielä.
Ensimmäinen Leogang-päivä
Aivan eeppistä on ollut! Varasin etukäteen samalta oppaalta kuin viime kesäkuussa ekalla visiitilläni mahdollsimman kattavan ja vaikka kokopäiväisen polkuajokierroksen. Herra suositteli että otetaan ohjelmassa tarvitsijoita varten oleva 5 gondolin freeride-tour. No, näin tehtiin ja varattiin fillarit sitä varten myös, nimestään huolimatta ei ollut kyse kovin raskaasta freeride-ajosta. Pari muuta kuskia oli myös samalle retkelle mukana, mua ja Akia enemmän ylämäkeen kuin alamäkeen tottuneita saksalaisia. Aamuysistä noin kolmeen saakka ajettiin, nousumetrejä pyörällä noin 1000 ja alamäkeen korkeuseroa yhteensä 5000 metriä.... Todella sweet! Joskin maassa jossa ei ole jokamiehenoikeutta ei voida ajaa koko ajan vain metsäpolkuja, mutta niitäkin mahtui matkaan PALJON. Alamäkeä on niin paljon että kädet kipeytyvät jarruttamisesta. Kun tästä herkullisesta retkestä selvittiin, pohdittiin noin puoli minuuttia että pitäisikö ajaa vielä hiukan lisää. Keli oli loistava, joten päädyttiin vetämään täysi päivä eli vielä tunti nousua ja päälle puoli tuntia huikeata single trackia alaspäin. Mä muistin viime reissulta reitin ja se on aivan helmi. Hienointa polkuajoa mitä olen eläessäni ajanut, ei sen enempää... Pannaan kuvia myös tuosta, mutta luulen että palataan samalle polulle vielä reissun aikana.
torstai 13. elokuuta 2009
Mahtava päivä takana
Aivan loistava ajopäivä, ensin opastettuna 5 gondolin kierros vuoria ylös ja polkuja sekä teitä alas. Sitten kun mikään ei riitä vielä Akin kanssa kaksituntinen, ensin yksi tunti pelkästään ylämäkeä ja päälle paras mahdollinen polku alas puoli tuntia. Nyt ei meinaakaan jaksaa nousta enää edes portaita.
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Leogang odottaa taas
Iltapäivällä lähtö Alpeille, tuttu paikka viime vuoden kesäkuulta, joten tiedän että tulee olemaan hauskaa. Kunhan vaan dropit osuvat kohdalleen ja vauhtia riittää. Tällä kertaa olen jopa hiukan harjoitellut, no okei pari kertaa, mutta kuitenkin.
lauantai 27. kesäkuuta 2009
rengasrikko...
Haah, jos joskus voi sanoa että renkaan rikkoontuminen on hyvin ajoitettu niin nyt! Istuin post-race -oluella Piazzan terassilla kun viereen parkkeeratun fillarini eturenkaasta kuului selkeä "pssssht" ja kumi tyhjeni saman tien. Siis se eturengas jota olin rynkyttänyt yli neljä tuntia Tahkon kivikossa päätti rikkoutua vasta ajon jälkeen. Buahhahhaa!
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Loppu häämöttää
Alkaa olla ajot ajettu, hiukan lipuilua vielä, leiri kasaan, loppuseremoniat ja nokka kohti Helsinkiä.
Aamukahvit juotu
Kuten Janne sanoi, kahvi on harvoin maistunut näin hyvältä. Kahvit, sämpylät, pullapitkon loput yms auringossa eivätkä lyhyet unet tunnu oikein ollenkaan.
Kuvassa järjestäjien infopiste jossa porukkaa on riittänyt läpi yön.
Kuvassa järjestäjien infopiste jossa porukkaa on riittänyt läpi yön.
Aurinko on noussut
Ja aamu sarastaa leirissä. Ilmiömäisen kaunis aamu onkin, shortsikelikin ainakin parin kilometrin jälkeen... Aurinko näemmä nousee jo ennen viittä.
Nyt pyöritetään ajoa kolmistaan, Sampo lähti puolenyön jälkeen ja kai se on miehelle sallittava kun on oman lapsen ristiäiset kuitenkin tänään. Hienoa että tuli mukaan ekaksi 12 tunniksi kuitenkin. Neljästään toimii jatkuva ajo hyvin, kolmella ollaan vähän hauskuuden rajamailla kun alkaa jalka painaa.
Nyt pyöritetään ajoa kolmistaan, Sampo lähti puolenyön jälkeen ja kai se on miehelle sallittava kun on oman lapsen ristiäiset kuitenkin tänään. Hienoa että tuli mukaan ekaksi 12 tunniksi kuitenkin. Neljästään toimii jatkuva ajo hyvin, kolmella ollaan vähän hauskuuden rajamailla kun alkaa jalka painaa.
Lamput kaivettu esiin
Kristian piipahtaa juomassa ekan valoilla ajetun kierroksen jälkeen. Pimeässä ajo onkin ihan eri laji, vauhti hiukan hidastuu mutta jännitys kasvaa. Intoa on tähänkin seurueessa kyllä!
lauantai 23. toukokuuta 2009
ilta pimenee
Alkaa olla lamppukeli, yksittäisiä kuskeja tulee vielä metsästä ilman valoja mutta kukaan ei enää lähde sinne ilman. Nyt alkaa tiukempi puolisko rupeamasta, tähän asti on ollut hauskaa ajella ja pitää leiriä, mutta annapa olla kun pääsee makuupussiin ja saa tunnin unet ja sitten pitäisi lähteä pimeään ja kylmään. Ei sentään sada, mutta ei se turhan helppoa ole kuitenkaan. Mutta sehän se on vähän pointtikin, voisihan sitä kotimetsässäkin päivällä ajaa muutaman ringin.
Aivan loistokelit Lohjalla
Lohjalla kuulemma on joka vuosi satanut ja satoi nytkin kymmenennen ajon alussa. Sitten onkin ollut kaunista ja kelpokeliä. Mikä on ajaessa, tässä auringonlaskussa.
Pro hiillos
Aivan loistavaa, iltarusko ja grilli kuumana. Sampo lähti ajamaan, muut hiljennytään makkaroiden äärelle.
Ajot rullaavat
Homma pyörii, välillä paistaa ja välillä sataa ja pyörät pyörivät. Vähän on vielä hakemista missä kamat ovat, milloin söisi ja mitä ja kappas onkin taas ajovuoro!
perjantai 22. toukokuuta 2009
torstai 9. huhtikuuta 2009
Kauden 2009 päätapahtumat
Jotenkin tällä tavalla:
Huhtikuu
Toukokuu
Kesäkuu
Heinäkuu
Elokuu
Syyskuu
Lokakuu
Huhtikuu
Toukokuu
- 23. - 24.5. Lohja 24h duuniporukalla, jos tulee riittävästi lähtijöitä
Kesäkuu
- 27.6. Tahko MTB Marathon, 60 km kaiketi
Heinäkuu
- ??
Elokuu
- 9.8. Enduro SM-osakisa Espoo
- 12. - 16.8. (tms.) ajoreissu jonnekin Akin kanssa, Lappi/Åre/Itävalta?
Syyskuu
- ??
Lokakuu
- MTB Safari Lahti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)