Kun siltä huippupolulta tulin kura roiskuen vihdoin laaksoon, oli edessä muutaman kilometrin ajelu teitä pitkin takaisin lähtöpaikalle ja autolle. Väliin osui oivasti kahvila, jonne suostuivat ilman suuria suostutteluja ottamaan terassille kahvittelemaan, vaikka olinkin siis aika kurahousuinen ja -naamainen atleetti. Tässä konditorian rouvan ottama kuva struudelikahveilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti