Taas hieno ajopäivä! Täällä ajaminen on ollut mainio yhdistelmä hauskaa ajoa, uusien taitojen oppimista ja kuntoilua, ei välttämättä samalla hetkellä kaikkia noista kylläkään. Nämä nousut varsinkin laittavat kotoiset mäet perspektiiviin, tuossa penkilläistumistkuvassa mm. on hyvin ansaittu lepohetki meneillään, kun olen menossa sille elämäni toistaiseksi parhaalle polulle, mikä edellyttää tunnin ylämäkeen ajoa. Niin juuri, tunnin. Ja okei siis hiekkatiellä ja pienimmällä vaihteella mitä fillarista löytyy, eli se tunti meni aika vahvasti sen kuntoilun, ei hauskanpidon tai taitojen hankkimisen, piikkiin.
Metsäkuvassa se huippupolku sitten näkyykin, tai yksi kohta sitä, vaikeahan sitä kuvaan on saada. Mutta kun on se mainittu tunti kiivetty ja sitten vielä muutama minuutti kannettu fillaria ylöspäin, alkaa 1300 metristä aivan loistava, alaspäin viettävä, kiemurteleva metsäpolku, jota saakin ajella 800 metriin jotain puolisen tuntia. Melkein tulee tippa linssiin, niin hauskaa se on. Varsinkin nyt kun tuo täysjoustofillari alkaa tulla tutuksi niin että saa lisättyä vauhtia ja hypättyä useammin sopivista kivistä tai pienistä juurakkodropeista. Jos tuosta vielä haluaisi fiilistä parantaa, niin vielä kun olisi oma sopiva fillari, parempi, kevyempi ja tutumpi. Pääsisi vielä kovempaa ja ilmavammin, luulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti